Viikonloppuna tuli otettua kaksi starttia Nicon kanssa OKK kisoissa Oulussa vaihtelevin tuloksin.
Lauantain agilityradalta tuloksena hylky. Hieman vajavainen ohjaus ja Nico päätti että keppien taustalla näkyvä puomi on vetovoimaisempi. En ollut ollenkaan ottanut huomioon että se voisi irrota sinne asti, irtoaminen kun ollut meillä muutenkin ongelmana. Aina oppii uutta kun vanhaksi elää. Loppurata olikin sitten puolivaloilla menoa kun Nico tympääntyi siihen ettei hänen ratavalintaa arvostettu. Kääpiösnautserit ovat sitten suloisia. Eipä siitä sen kummaisempaa, pitää näköjään alkaa treenaamaan enemmän ansaesteitä ja ohjata vaan paremmin jatkossa.

Sunnuntain hyppyradalle tulikin oikein motivaatiolataus kun Nico tuumasi lämmitellessä että vesisateessa ei ole hauskaa ja hypyt on paljon helpompia kun menee riman ali. Ja minä kun olin ajatellut että vedätän ihan täysillä koko radan, meni miten meni. Noh, loppui rohkeus siihen ja rukkasin suunnitelmaa hivenen maltillisemmaksi. Onneksi alittelua ei esiintynyt radalla, eihän tuo sokerista tehty koira kaikkein vauhdikkain ollut mutta mentiin kuitenkin. Yhdelle esteelle jäätiin kiertelemään kahden kiellon verran eli sieltä +10 ja aikaahan meillä tuohon suoritukseen meni sen verran että yliaikaakin napsahti. Mutta saatiinpahan taas vaihteeksi tuloskin.

Vauhdikkaampaa menoon Nicon kanssa tarvittaisiin nopeampaa menoa ohjaajalta. Treeneissä tämä on nähtävissä. Siellä oma rohkeus riittää vedättämään kovemmin ja meno on parempaa. Jotenkin sitä vaan kisatilanteessa ottaa "varman" päälle ja tulos on sitten nykyinen. Näin jälkiviisaana on tietysti helppo miettiä että jos olisin mennyt sunnuntaina alkuperäisen suunnitelman mukaan, voisi tuloskin olla parempi. No, jospa me joskus saadaan sama fiilis aikaan kisoissa kuin treeneissä.