Keminmaan kisoissa kohtaloksemme koitui jälleen kerran kepit. Tosin lämpö ja kaikki se matkustaminen oli aiheuttanut sen että Nico oli kuin puolikuollut Keminmaalle päästyämme. Ja kun tuon koiran meno on niin täysin tunnelmasta kiinni, niin tiesin jo heti että ongelmia on tulossa. Tällä kertaa ongelma vaan oli jo kertaluokkaa suurempi. Nico nimittäin ei suostunut tekemään keppejä ollenkaan. Kepeille tuli täysi stoppi ja katse oli apua anova. Hylkyhän sieltä sitten tuli loppujen lopuksi. Muuten rata oli jälleen kerran puhdas suoritus.
Oulun koirakerhon kisat yllättivät jo alkuunsa: rimat korkeudessa 35cm. Enpä muista nähneeni moista aiemmin. Muutenkin rataprofiili oli oikein mukava, vaikka muutama kinkkisempikin kohta sinne oli mahtunut. Suoritimme jälleen muuten täysin virheettömän radan, paitsi ne kepit. Nico jätti jälleen kesken kolmanneksi viimeisestä välistä. Toisella kerralla jo sitten mentiinkin loppuun asti. Tämän lisäksi kun vielä hidasteltiin keinulla oikein urakalla niin yliaikaakin tuli oikein roimasti.
Positiivista näissä pieleen menneissäkin kisoissa on se että olemme nyt suorittaneet radat keppejä lukuunottamatta puhtaasti joka kerta. Alkuaikojen sähellykset ja hätäilyt on nyt jääneet pois. Negatiivistahan tässä on sitten ne kepit, jotka ovat nyt tökkineet oikein urakalla. Mutta onneksi on kesäloma, nyt alkoi keppien tehotreenit. Ilmeisesti Nicolle on iskenyt niin paha epävarmuus kepeillä jota sitten olen itse vielä pahentanut stressaamalla niistä. Tämä sitten näkyy siinä että kisoissa kepit ei onnistu, kun taas treeneissä en itse nostata sitä stressiä. Nyt pyritään tekemään kepeistä se hauskin este koko radalla, katsotaan miten käy, saammeko poistettua ongelman ja kuinka nopeasti.
