Toiselle päivälle olin ilmoittautunut vain aamun ensimmäiselle hyppyradalle. Normaalisti Nico alkaa osoittaa hyytymisen merkkejä tässä vaiheessa joten olen tuumannut että kolme starttia saa vielä riittää. Tuomarina oli tälle kertaa Eeva-Liisa Pohjanen, joka olikin laittanut hyvin mielenkiintoisen alun radalle. Kaksi putkiansaa heti alussa ja toisen putken edestä piti koira saada vielä taipumaan kepeille. Kepeille vienti aiheutti kyllä ainakin itsellä päänvaivaa rataan tutustuessa enkä tainnut olla ainut. Sen verran moni siinä kohdalla pyöritteli päätään.
Kepeille vienti osoittautuikin kilpailussa ongelmaksi monelle. Itse sain kuitenkin Nicon taipumaan kepeille, hieman laajoin kaarroksin mutta kuitenkin, joten tähän täytyy olla tosi tyytyväinen. Eilisestä viisastuneena en tällä kertaa myöskään rynnännyt perään ja Nico pysyikin hyvin kepeillä loppuun asti. Meno oli hivenen laiskaa mutta se sallittakoon. Vauhtia tulee sitten kunhan varmuus kasvaa vielä hieman. Eli tästä siis selvittiin mutta miten loppu?? Voisin sanoa että loppurata sujui hyvin, sillä itsehän en täysin huomannut Nicon livahtavan yhden riman ali. Sen verran sivusilmällä huomasin että tulipa se jotenkin oudon vauhdikkaasti ja sitä pähkäillessä oltiinkin jo seuraavalla hypyllä. Eli yksi este jäi suorittamatta välistä ja tulokseksi hylkäys. Haluaisin kyllä nähdä tuon videolta että keksisin miten se noin teki, sillä Nico ei alita rimoja, ikinä. Eikä tälläkään radalla hyppyjen kanssa ollut muuten ongelmia, ainoastaan tuo yksi ainoa hyppy. Tempo laski hieman loppuradalla kun tulos kuulutettiin, mutta puhtaasti kuitenkin. Eli jatkoimme jälleen "Melkein, mutta ei aivan" sarjaamme.
Parannettavaa on noissa meidän käännöksissä. Pikkaisen ne lipsuvat laajoiksi ja syy on kyllä ihan omassa, hieman laiskassa liikkeessä. Omaan liikkeeseen on saatava lisää terävyyttä ja ajoitusta paremmaksi käännöksissä.
