Oulu KV 19.7 Nico PU4

Nico jatkoi tutulla linjalle eli Val Eri Vak 2 PU4 tänään saatiin myös vara-cacib
tuomari: Niksa Lemo, Kroatia
"Strong male. Outstanding texture and colour. Nice head. Correct rears. Excellent mover and temperament."

Oulu KV 18.7 Nico PU4

Nico tulos tänään Val eri, vak 2 ja PU4
tuomarina: Belette Heering, Tanskasta
" 2 years. Very lively & alert. Very good head & expression. Good colour & harshness of coat. Well angulated front & rear. Strong body. Slightly long in coupling. Good topline & tailset. Moves with very good drive & purpose. Excellent temperament."

Elsi sai rekisterinumeron Suomeen

Elsi on nyt sitten virallisesti myös Suomen Kennelliiton rekisterissä.

Luun syönnin helppous ja vaikeus

Nico järsii luuta vaivattomasti ja luu on tukevasti tassujen välissä pystyssä, mikä helpottaa syömistä huomattavasti.

Elsi lähinnä imeskelee luuta, koska hampaat ovat juuri vaihtumassa, mutta luu on silti mukavasti tassujen välissä ja siitä on helppo nauttia.

Mutta Edi ei osaa syödä luuta maassa maateen vaan luun järsiminen tapahtuu seisten ja luu makaa maassa. Homma näyttää tosi hankalalta, mutta kai Edi jotain saa luusta irti, kun jaksaa niska vääränä kaluta luuta.

Kemi KR 11.7.2009

© Sari Karvonen
Juliuksen kasvattajaryhmä BIS4

Kemin kaikkien rotujen näyttelyssä Nico tulos oli VAL ERI2 PU4
tuomarina Hilkka Salohalla ja tässä arvotelu:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen sopivan voimakas uros, jolla vahva uroksen pää joka saisi olla kokoonsa nähden pidempi. Hyvä kaula ja ylälinja, hyvä luusto ja kulmaukset, hyvä häntä, karva ja väri, hyvä eturinta ja rintakehä. Liikkuu hieman leveästi edestä, muuten hyvin."

Päivä oli mahtava ja kasvattajan menestus loistava eli paras uros-luokkan palkitut olivat samalla Juliuksen kennelin kasvattajaryhmä eli Fi Mva Juliuksen Dean Martin VSP, Juliuksen Vladimir sert PU 2, Juliuksen Puuha-Pete vara-sert PU 3 ja Nico siis PU 4. Tällä kokoonpanolla isoon kehään ja tuloksena kasvattajarymien isosta kehästä BIS4. Kuvassa Nico ruusukkeen kanssa, valitettavasti minulla ei ole kuvaa koko rymästä.

Agility treenejä

Blogin päivitystahti hidastuu kun kesälomat hidastaa rytmiä.
Kävimme keskiviikkona Nicon kanssa treenaamassa kentällä muitten seuran jäsenten kanssa. Treenattavana tällä kertaa oli viime keskiviikolta OKK:n kisoista Minna Jokisaaren tekemä kakkosluokan rata (http://sata1.com/eyespy/radat/20090701-OKK2.gif).
Eli samojen kisojen joissa kävimme Nicon kanssa kokeilemassa onneamme ykkösluokan radalla. Oli mukava päästä kokeilemaan miten paljon vaikeampi tuo kakkosluokan rata olisi ollut. Kyllähän siellä muutama kinkkinen kohta oli mukaan mahtunut ja kokeilinkin kahta eri vaihtoehtoa ohjaukseen. Oli mukava huomata ettei rata loppupelissä ollutkaan kovin vaikea. Ensimmäinen suunnitelmani tosin aiheutti turhia pyörimisiä paikoitellen, kohdat muutin sitten toiselle kierrokselle. Tällöin saatiinkin jo sitä sujuvuutta ja vauhtia mukaan enemmän. Kontakteilla esiintyi myös lievää ennakointia eli Nico karkasi seuraavalle esteelle ennen lupaa. Muuten ihan mukavaa menemistä.

Illan parasta antia oli kuitenkin kepit. Näitä on nyt treenattu OKK:n kisojen jälkeen ja näyttäisi siltä että tulosta on tullut. Jopa tuosta hieman hankalasta kepeille menosta huolimatta onnistuneet suoritukset molemmilla kerroilla, toisella kerralla kokeilin jopa takaleikkausta. Valoa on siis näkyvissä tunnelin päässä :D

Agility Keminmaa 30.6 ja Oulu 1.7

Keminmaan kisoissa kohtaloksemme koitui jälleen kerran kepit. Tosin lämpö ja kaikki se matkustaminen oli aiheuttanut sen että Nico oli kuin puolikuollut Keminmaalle päästyämme. Ja kun tuon koiran meno on niin täysin tunnelmasta kiinni, niin tiesin jo heti että ongelmia on tulossa. Tällä kertaa ongelma vaan oli jo kertaluokkaa suurempi. Nico nimittäin ei suostunut tekemään keppejä ollenkaan. Kepeille tuli täysi stoppi ja katse oli apua anova. Hylkyhän sieltä sitten tuli loppujen lopuksi. Muuten rata oli jälleen kerran puhdas suoritus.

Oulun koirakerhon kisat yllättivät jo alkuunsa: rimat korkeudessa 35cm. Enpä muista nähneeni moista aiemmin. Muutenkin rataprofiili oli oikein mukava, vaikka muutama kinkkisempikin kohta sinne oli mahtunut. Suoritimme jälleen muuten täysin virheettömän radan, paitsi ne kepit. Nico jätti jälleen kesken kolmanneksi viimeisestä välistä. Toisella kerralla jo sitten mentiinkin loppuun asti. Tämän lisäksi kun vielä hidasteltiin keinulla oikein urakalla niin yliaikaakin tuli oikein roimasti.

Positiivista näissä pieleen menneissäkin kisoissa on se että olemme nyt suorittaneet radat keppejä lukuunottamatta puhtaasti joka kerta. Alkuaikojen sähellykset ja hätäilyt on nyt jääneet pois. Negatiivistahan tässä on sitten ne kepit, jotka ovat nyt tökkineet oikein urakalla. Mutta onneksi on kesäloma, nyt alkoi keppien tehotreenit. Ilmeisesti Nicolle on iskenyt niin paha epävarmuus kepeillä jota sitten olen itse vielä pahentanut stressaamalla niistä. Tämä sitten näkyy siinä että kisoissa kepit ei onnistu, kun taas treeneissä en itse nostata sitä stressiä. Nyt pyritään tekemään kepeistä se hauskin este koko radalla, katsotaan miten käy, saammeko poistettua ongelman ja kuinka nopeasti.